Kennel Geroshine toivottaa kaikille kasvateilleen ja muille koiratutuille perheineen
OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!
t: Eija ja Arho +
Saku, Lotta, Kiira, Masa, Pete, Waldo ja Urho
tiistai 21. joulukuuta 2010
Urhon kuulumisia
Urhon on ollut meillä nyt reilun kuukauden eikä kukaan ole sitä kaipaillut. Niinpä laitoin hakemuksen Kennelliiton FIX-rekisteriin. Tänä aikana Urho on kehittynyt valtavasti. Se on ollut sisäsiisti jo pari viikkoa. Nykyisin se jo luottaa sihen, ettei sitä jätetä, eikä siksi tarvitse seurata meitä kaikkialle. Myös luottamus säännöllisiin ruoka-aikoihin on lopettanut raivoisan ruoan puolustamisen (paino oli noussut ekan eläinlääkärikäynnin 9,8kg:sta 12kg:n nyt rokotuksilla punnittaessa.
Lihakset ovat vahvistuneet ja Urho nauttii takaa-ajoleikeistä etenkin Waldon kanssa (ekan viikon aikanahan se ei ottanut ainoatakaan juoksuaskelta). Hauskaa seurattavaa: kun leikki menee liian rajuksi, Waldo kippaa Urkin selälleen, pitää siinä hetken rauhoittumassa ja homma jautkuu, vuoroin takaa-ajaen. Muutenkin Urho on mielestään enemmän sakemanni kuin westie. Pari kertaa Urho on ottanut yhteen Masan kanssa. Onneksi olemme olleet lähellä ja tehneet heti selväksi molemmille, ettei se vetele. Muiden kanssa kahnauksia ei ole ollut
Luenteeltaan Urho on melko kova koira, mikä tässä tapauksessa on pelkkää plussaa: menneisyyden jäljet olisivat varmasti muuten vaikuttavammat. Se on helposti rakastettava ja tekee kyllä itsensä tiettäväksi. Aamuisin sillä on tapana herättää meidät ryömimällä väliin ja heittäytymällä selälleen piehtamoimaan. Nykysin meillä nukkuu sängyssä siis kolme koiraa.
Liikunta ja ruoka yhdessä ovat auttaneet myös etujalkojen oikenemiseen. Tullessa molemmat etujalat olivat täysin ulkokierteiset ja osoittivat toinen itään, toinen länteen. Nyt tuota tuskin enää huomaa. Myös pään ravistelu onnistuu jo (kettingistä johtuen aluksi koko pään/niskan alue oli aivan jäykkä).
Lihakset ovat vahvistuneet ja Urho nauttii takaa-ajoleikeistä etenkin Waldon kanssa (ekan viikon aikanahan se ei ottanut ainoatakaan juoksuaskelta). Hauskaa seurattavaa: kun leikki menee liian rajuksi, Waldo kippaa Urkin selälleen, pitää siinä hetken rauhoittumassa ja homma jautkuu, vuoroin takaa-ajaen. Muutenkin Urho on mielestään enemmän sakemanni kuin westie. Pari kertaa Urho on ottanut yhteen Masan kanssa. Onneksi olemme olleet lähellä ja tehneet heti selväksi molemmille, ettei se vetele. Muiden kanssa kahnauksia ei ole ollut
Luenteeltaan Urho on melko kova koira, mikä tässä tapauksessa on pelkkää plussaa: menneisyyden jäljet olisivat varmasti muuten vaikuttavammat. Se on helposti rakastettava ja tekee kyllä itsensä tiettäväksi. Aamuisin sillä on tapana herättää meidät ryömimällä väliin ja heittäytymällä selälleen piehtamoimaan. Nykysin meillä nukkuu sängyssä siis kolme koiraa.
Liikunta ja ruoka yhdessä ovat auttaneet myös etujalkojen oikenemiseen. Tullessa molemmat etujalat olivat täysin ulkokierteiset ja osoittivat toinen itään, toinen länteen. Nyt tuota tuskin enää huomaa. Myös pään ravistelu onnistuu jo (kettingistä johtuen aluksi koko pään/niskan alue oli aivan jäykkä).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)